Blogit | juliana

Merja Merraksen blogit uusimmasta raamatuntutkimuksesta

merjamerras.blogspot.com

Henna Paasosen blogit yhteisöelämästä

KIRJALLISUUSPIIRI

Yhteisössämme kokoontuu kerran kuukaudessa kirjallisuuspiiri. Piiri on toiminut eri muodoissa jo vuodesta 2014, mutta tällä hetkellä sitä vetää ortodoksiseen kirkkoon ja yhteisömme ystäviin kuuluva Tuulikki Lavoila. Piirissä on luettu lavealti kristillistä syvähengellistä kirjallisuutta. Omiin suosikkeihini kuuluvat äiti Kristodulin, karmeliittaisä Wilfrid Stinissenin ja Henri Nouwenin kirjat. Piirissä on luettu myös muun muassa Tito Collianderin muistelmasarja kokonaan läpi. Hengellisen kirjallisuuden lukeminen on tärkeä osa spiritualiteettiani. Itse asiassa elämässäni on ollut vaiheita, jolloin olen jaksanut päivästä toiseen jonkin hengellisen kirjan avulla. Kirjoista löytyy sanoja omille kokemuksille, ne pitävät hengellisen elämän raiteillaan, opettavat ja uskaltaisin sanoa, että Pyhä Henki puhuu niiden kautta. Vielä tärkeämpiä ovat piirissä käydyt, kirjojen herättämät keskustelut. Toisten piiriläisten jakamat kokemukset ja oivallukset ovat olleet ravintoa hengellisyydelleni ja auttaneet arkipäivän kilvoittelussa. On helpottavaa jakaa kipukohtiaan ja vaikeuksiaan turvallisessa ja kannustavassa ilmapiirissä. Lukevana ihmisenä voin itse asiassa hahmottaa omaa historiaani lukemieni kirjojen kautta, ne ovat osa ortodoksista identiteettiäni. Suhtaudun kiitollisuudella siihen, että joillekin suurille kilvoittelijoille on annettu kyky ilmaista ja jakaa kokemuksiaan kirjoittamalla. Kirjat ovat minulle Jumalan lahja, annettu keskelle rikkinäistä maailmaamme.

Kts. Ajankohtaista -sivulta vuonna 2024 alkaneen kirjallisuuspiirin tiedot.

JULIANA-JUHLA 2.1.2021

Yhteisömme nimikkopyhä on venäläinen 1530-1604 elänyt Juliana Lazarevolainen. Hän oli hurskas aatelinen nainen, joka meni naimisiin ja sai lapsia, mutta eli kuitenkin askeettista elämää. Häntä pidetään keittiön ja kodin suojeluspyhänä, joka auttoi hädänalaisia ihmisiä. Kirkon pyhien joukossa Julianan merkitys tulee esille siinä, että hänet on asetettu pyhäksi maallikkonaisena. Kirkko muistelee pyhää Julianaa tammikuun 2. päivänä, jolloin yhteisössämme vietetään perinteisesti Juliana-juhlaa.

Tänä vuonna aloitimme juhlan rukouspalveluksella vanhurskaalle Juliana Lazarevolaiselle. Palvelus sisälsi muun muassa Julianan troparin ja otteita Julianan akatistoksesta, joka on yhteisössämme suomennettu. Julianan tropari lauletaan 4. sävelen mukaan:

Vanhurskailla teoillasi sinä osoittauduit koko maailmalle/ Herran oikean palvelijan esikuvaksi./Paastoten ja läpi öiden rukouksissa valvoen/ sinä tulit Jumalan innoittamana evankeliumille kuuliaiseksi:/ ruokkien nälkäisiä, huolehtien köyhistä, hoitaen sairaita ja vahvistaen heikkoja./ Nyt seisoessasi Herran, Kristuksen oikealla puolella,/ oi pyhä Juliana, rukoile sielujemme puolesta.

Palveluksen jälkeen luin tuttuun tapaan Julianan elämäkerran Synaksarionista, joka on ortodoksisten pyhien elämäkertojen kokoelma. Isäntämme Pentti oli valmistanut tarjoilut, täytekakun ja karjalanpiirakoita, joista kahvin kanssa nauttien keskustelimme pyhien elämästä. Yhteisön perustaja Merja Merras korosti Julianan tärkeyttä yhteisömme esikuvana: meidän tulee suhtautua kaikkiin ihmisiin samalla ystävyydellä ja suvaitsevaisuudella kuin Juliana. Kaikista ihmisistä ei voi pitää, mutta kaikille ihmisille tulee olla ystävällinen. Lopuksi katsoimme minun ja Hanna Toiviaisen 2005-2006 yhteisön elämästä kuvaaman Vuoden kierto -elokuvan, joka kirvoitti paljon muistoja yhteisön vaiheista ja sen ystävistä. Elokuvassa yhteisöstä piirtyy kuva rukouksen kodinomaisena paikkana. Samalla tavalla kuin Juliana Lazarevolainen, mekin voimme maallikoina elää syvää rukouselämää, auttaa lähimmäisiämme ja elää yhteisöllisesti.

JULIANA YHTEISÖN JOULU 2019

Vuoden 2019 joulu oli minulle Juliana yhteisössä seitsemäs. Alusta lähtien minua on viehättänyt yhteisön jouluissa niiden alkuperäinen tarkoitus: joulu on Kristuksen syntymäjuhla. Pääsiäistä pidetään ortodoksisen kirkkokalenterin tärkeimpänä juhlana, mutta pääsiäisen ylösnousemusriemu ei olisi mahdollista ilman Jumalan syntymistä ihmiseksi, ilman joulua. Olin valmistautunut jouluun 40 päivän paastolla. Koska sairauden vuoksi en voi pitää kunnollista ruokapaastoa, yritin paastota pahanteosta katumuksen hengessä sekä yksinkertaistaa ja hidastaa arkeani. Vähäosaisista lähimmäisistä yritin pitää huolta järjestämällä Unicefin joulumyyntipöydän Heinolan kirjastoon.

Ortodoksien jouluperinteet ovat Suomessa hyvin samanlaiset kuin valta-väestöllä. Yhteisön jouluvalmistelut alkoivat edellisellä viikolla, kun kirkon isännöitsijä Mikko Äikäs toi meille joulukuusen. Koristelimme sen ja yhteisön salin Ullan ja isännöitsijämme Pentin kanssa. Koristelimme myös yhteisön salin valkoisilla pöytäliinoilla, kynttilöillä ja joulukoristeilla. Aatonaattona Pentti paistoi joulukinkkumme yhteisön leivinuunissa ja laittoi joulukaljan käymään. Vaikk jouluaatto on ortodoksisessa kirkossa vielä paastopäivä, Juliana yhteisössä aloitimme joulunvieton aattona Pentin valmistamalla riisipuurolla. Kello 17 yhteisömme vieressä sijaitsevassa Heinolan ortodoksisessa kirkossa kirkkoherra isä Jonas ja kanttori Petri pitivät tunnelmallisen ehtoopalveluksen. Illalla söimme vielä kiireettömän jouluaterian. Yhteisön johtaja Merja ja hänen miehensä isä Olavi liittyivät seuraamme Lahdesta. Tarjolla oli kinkkua, lohta, rosollia, salaattia, silliä, joululimppua, joululaatikoita ja Merjan valmistamaa perinteistä luumuvanukasta.

Joululahjat ovat kuvaannollisesti Kristuksen syntymäpäivälahjoja ja kuvaavat Kristuksen itämaan tietäjiltä saamia lahjoja. Emme yhteisössä anna toisillemme tavarajoululahjoja, mutta aineettomia kyllä: toisistamme välittämistä, yhteisiä merkittäviä hetkiä, arvostamista ja auttamista. Minulle Juliana yhteisön joulut ovat melkeinpä vasta- kulttuuria kuluttamisen ja hektisen joulusuorittamisen sijaan. Joulun alkuperäinen sanoma korostuu yhteisössä. Rukouksen, hiljaisuuden ja yhdessä jakamisen jälkeen voi palata töihin ja maailmaan levänneenä.

* * * *

JULIANA YHTEISÖN KESKUSTELUPIIRI

Juliana yhteisössä on syksyn 2018 ajan kokoontunut kaikille avoin keskustelupiiri. Ensimmäisen kokoontumisen aiheena oli televisio, toisen värit. Kolmannen piirin aiheeksi yhteisömme kiinteistönhoitaja Pentti ehdotti yhteisöllisyyden. Jokaiselle jäsenelle annettiin 10 min. puheenvuoro. Virisikin vilkas keskustelu siitä, mitä Juliana yhteisö jokaiselle merkitsee.

Puheenvuoroista välittyi selkeästi näkemys, että Juliana yhteisö koostuu yksilöiden välisistä suhteista, joita yhteisön jäsenet pitävät arvokkaina. Tärkeää on solidaarisuus. Yhteisöllisyys vaatii syntyäkseen yhteisön jäsenten keskinäistä luottamusta, avointa kommunikaatiota, vuorovaikutusta ja osallistumista. Hyvä yhteisö lisää jäsenten sosiaalista pääomaa. Yksilöiden tunteet ovat tärkeässä asemassa, yksilön täytyy tuntea itsensä tarpeelliseksi, hyväksytyksi ja arvokkaaksi. Hyvä yhteisö on täynnä toisiaan kunnioittavia persoonia, yksilöllisyys vain rikastaa kokonaisuutta. Keskustelupiiriin osallistuneiden yhteisön jäsenten mukaan tämä toteutuu Juliana yhteisössä.

Minun mielestäni yhteisöllisyys mahdollistaa yhdessä oppimisen, osaamisen jakamisen ja yhteisön hyvinvoinnin. Syntyy luottamus ja yhdessä luomisen ilmapiiri. Jokainen tarvitsee toista ihmistä. Juliana yhteisössä jäsenet nähdäänkin voimavaroina. Yhteen liittyminen ja yhdessä oppiminen ovat pitkäkestoisia prosesseja, joten luottamus syntyy ajan myötä. Yhteisössä onkin jäseniä, jotka ovat asuneet yhdessä useita vuosia. Tämä näkyy keskinäisenä luottamuksena, tukena, aitona auttamishaluna, toisten huomioonottamisena, yhteishenkenä, avoimmuutena ja joustavuutena. Luottamus on syntynyt yhteisesti kokemalla ja aavoimesti jakamalla asioita, ajatuksia ja osaamista.

Keskustelupiiri selvästikin toimii nk. dialogitilana, jossa tarinankerronta luo tilaa yhteisöä ja sen lähipiiriä voimauttavalle kuuntelemiselle ja kohtaamiselle. Seuraavat keskustelupiirit pidetään yhteisössä 13.12. ja 10.1. klo 18. Tervetuloa!

Juliana yhteisö kaupunki-ekoyhteisönä

Maailman vesipäivän tapahtuma yhteisössä 22.3.2018 klo 18

Muutin joulukuussa 2012 nykyiseen asuntooni Heinolan ortodoksisessa Juliana yhteisössä. Jouduin tekemään paljon uusia hankintoja kotiini. Opiskelijana en kuitenkaan suunnannut sisustusliikkeeseen, vaan paikalliselle kirpputorille. Kiertelin myyntipöytiä uteliaana ja innoissani. Pian tunteeni kuitenkin vaihtui tympääntymiseksi, suorastaan ahdistukseksi. Kuinka paljon luonnonvaroja kaiken tämän vanhentuneen, pois muodista jääneen roinan tuottamiseen onkaan käytetty! Kuka tätä kaikkea on tarvinnut? Mihin kaikki nämä tavarat menvät sen jälkeen, kun kukaan ei niitä enää huoli?

Jokasita ihmsitä ympäröi kulttuuri, joka muokkaa ja määrää hänen tekemisiään ja jonka luomassa maailmankuvassa useimmat elävätkoko elämänsä. Ne kulttuurinormit, -symbolit ja -perinteet, jotka vallitsevat yksilön kasvuympäristössä, tuntuvat luonnollisilta. Jos siis pyytää kulutuskulttuurissa elävää ihmistä lopettamaan kuluttamisen, on kuin pyytäisi häntä olemaan hengittämättä.

Ortodoksisen ekoteologian mukaan luomakunnan vahingoittaminen on synti eli erottaa ihmisen Jumalasta. Tämä kuilu on nykyisten ympäristöongelmien pääsyy. Ongelman ratkaisu ei ole siis pelkästään tapojen muutoksessa, vaan henkisessä muutoksessa. Kirkko opettaa, että ihmiskunnan tehtävä on korjata Jumalan ja maailman välinen suhde syntiinlankeemusta edeltäneeseen tilaan. Samalla korjaantuvat nykyiset ympäristöongelmat.

Juliana yhteisössä tämä on oivallettu alusta lähtien. Talon rakentamisessa on käytetty ekologisia materiaaleja. Talon katolla toimivat aurinkopaneelit ja vessojen huuhtelussa on kaksivesijärjestelmä. Roskakatoksessa seisovat astiat kaikelle kierrätettävälle jätteelle. Kasvatamme vihanneksia ja yrttejä kasvatuslaareissa. Talon asukkaana minun on siis helppo suosia ekologisia ratkaisuja. Ostan vaatteeni kirpputorilta ja valitsen kaupasta luomukahvia. Juliana yhteisössä ihminen on linkki magteriaalisen ja spirituaalisen maailman välillä.

Myös luomakunta tarvitsee pelastumista, ja ihminen voi olla tässä välikappaleena tekemällä Jumalan läsnäolon maailmassa näkyvämmäksi. Elollisella on kyky ylistää Jumalaa, mutta ihminen voi täydellistää tämän ylistyksen esim. ehtoollisen, ikonien ja vedenpyhityksen avulla. Juliana yhteisössä 22.3.2018 järjestettävän YK:n maailman vesipäivän tapahtuman päättää vedenpyhitys. Pääsemme nauttimaan siunattua vettä. Elämme talossa myös ikonien ympäröimänä.

Ortodoksisessa kirkossa uskotaan, että ratkaisu luomakunnan nykytilaan on liturgisessa, eukaristisessa ja askeettisessa eetoksessa. Liturgisen eetoksen mukaan yhteisöllinen jumalanpalvelus on tärkeä. Kyseessä on jakaminen, olemme luomakunnan kanssa yhdessä Jumalan edessä. Yhteisön vieressä sijaitsevassa Heinolan ortodoksisessa kirkossa osallistumme liturgiaan lähes joka toinen viikonloppu. Kirkkokahvit vietämme Juliana yhteisön salissa yhdessä seurakuntalaisten kanssa. Eukaristisen eetoksen mukaan luonnonvaroja tulisi aina käyttää kiitollisuudella, tarjoten niitä takaisin Jumalalle. Täydellisimmillään tämä esimerkki ilmenee ehtoollisessa, jossa pääosaa näyttelevät leipä ja viini. Askettisen eetoksen mukaan materiaalisen omaisuuden keräämistä ei pidetä suotavana.Minäkin omistan vain astiani, huonekaluni, kirjani ja vaatteeni - niin ja tietokoneen.

Kunnioitus mataeriaalista luomakuntaa kohtaan on syvällä ortodoksisessa teologiassa. Henkisen ja maallisen välillä ei tehdä voimakasta kahtiajakoisuutta. On meistä kiinni, heijastaako luonnon käyttömme ahneuttamme vai voimmeko elää niin, että luonnon kauneus näyttää Jumalan jäljen. Se edellyttää luopumista selviönä pidetystä konsumerismista eli kuluttajuudesta, jossa elämänsisältöä, tyydytystä ja hyväksyntää haetaan kuluttamalla. Tässä asuminen Juliana yhteisössä minua erityisesti auttaa.

Lähteet: Belopopsky, Alexander & Oikonomou, Dimitri (toim.) 1996: Orthodoxy and Ecology.

Maailman tila -raportti 2010: Kulutuskulttuurista kestävään elämäntapaan.